Raksaploki

Päätimme ostaa suunnitteluapua tuttavan tutulta. Pieni sijoitus tässä vaiheessa varmasti maksaa itsensä takaisin, kun ei tule kiireessä tehtyä huonoja valintoja. Kaipaamme apua lähinnä värimaailman valintaan oleskeluhuoneissa sekä wc- ja kylpyhuonetiloissa.

Olohuoneeseen jää joitakin vanhoja kalusteita: kirjahylly/vitriini, kukkapöytä (tammiset) ja sohva (kunnes löydetään sopiva uusi). Uusia hankintoja ovat todennäköisesti senkki, pari nojatuolia ja jonkinlainen varapöytä, joka toimisi isomman vierasmäärän aikana ruokapöytänä. Olisi kiva löytää sellainen klaffipöytä, josta molemmat pöytälevyn puolikkaat nousevat ylös, mutta kasassa pöytä veisi tilaa vain noin 30×90 cm. Ruokapöydän tuoleja meillä on 8, joten klaffipöytää varten pitäisi keksiä kevyitä (ehkä kasattavia) varatuoleja. Värimaailma on pääsääntöisesti vaalea. Mamman tekemä ryijy tulee varmaan tähän tilaan ja siinä on vihreää, siniharmaata ja luonnonvalkoista.

Makuuhuoneessa on aluksi vanha sänky ja yöpöydät (pyökkisiä). Uuden sängyn väri voisi olla valkoinen tai hyvin tumma puu, ei kuitenkaan koivua, pyökkiä tai punertavaa tummaa puuta (kirsikkaa). Jotenkin silmissäni näen violettia värimaailmaa tai sitten vaaleanpunaista joko suklaanruskealla tai harmaalla höystettynä.

Keittiöön tulee valkaistua tammea ja oikein tummaa laminaattia (wenge), kodinkoneet teräksen väriset. Tilaan pitää siis valita lähinnä lattian väri, mutta myös joku verho ikkunaan ja ehkä oveenkin.

Verhoihin toivomme myös ideoita: miten ripustetaan (pitää kohta valita mekanismit: i- vai u-kiskoja, yksi vai useampia kiskoja jne.), minkä värisiä ja mitä kankaita. Toivoisin mahdollisimman monipuolista kiskoratkaisua, jolloin voin ripustaa eri tiloihin joko ihan tavallisia “kankaanpaloja”, paneeliverhoja, paksumpia valmiiksi rypytettyjä verhoja tai erilaisia kappa-asetelmia. Tosi runsaat verhot eivät ole meidän makuumme, mutta pelkkä sileä paneeli voi pitemmän päälle kyllästyttää. Jotain tamppeja tai kevyitä tupsujakin saa olla.

Lattialaattojen (kivi ja keraaminen) hinnat ovat karanneet käsistä viimeisen vuoden aikana: vuosi sitten villeroy&bochin laatat olivat jopa vain 25 euroa neliö ja nyt 65 euroa. Joko valmistustapaa tai materiaalia on muutettu tai sitten katselimme viimeksi jotain poistoeriä. Kuitenkin ainakin portaisiin pitäisi saada kunnon laatta, sillä niihin ei voi laminaattia laittaa liukastumisvaaran vuoksi. Muutoin päädymme ehkä laminaattiin (paitsi keittiö), koska se nyt vaan on halvempaa kuin parketti, jota kissat ja lapset parhaansa mukaan kuluttaisivat. 20 vuoden päästä voimme sitten remontoida sillä saarniparketilla…

Eilen 31.7.2007 pidettiin rakennusprojektin aloituskokous Kirkkonummen rakennusvalvonnassa, jossa läsnä oli Leena & Calle, Pääsuunnittelija Anja W., Vastaava Mestarimme Keijo H., Rakennesuunnittelija Pentti H, sekä kunnan puolelta vast. rakennustarkastaja. Kaikki luvan vaatimukset todettiin täytetyiksi, sekä kävimme läpi mitä katselmuksia ja tarkastuksia työmaalla tulee rakentamisen edetessä suorittaa. Näiden muodollisuuksien jälkeen, kun kaikki oli todettu olevan kunnossa saimme luvan aloittaa rakennustyöt.

Pohjatyöt tontilla on jo hyvällä mallilla ja anturamuotitkin melkein valmiit. Vielä tarvitsee tehdä muutamat seinämät paikalleen ja laittaa raudoitukset. Sitten voidaan jo tilata pumppuauto tontille ja saadaan antura valettua.

Anturamuottien teko käynnissä

Autotallin kohdalta saatiin vihdoinkin iso kivi räjäytettyä ja siirrettyä pois. Tilalle tuli soraapatja, mutta anturat vielä puuttuu.

Eilen saatiin tontille myös Harkkokuorma. Suunnilleen 40 lavaa harkkoja ja yhteensä reilu 50 tonnia painoa, eiköhän niistä saa kellarin tehtyä.

Keskiviikkona 4.7. olimme Hämeenlinnassa Zeeta-valaistussuunnittelijan juttusilla. Hän oli jo aiemmin lähettänyt alustavat piirustukset ja nyt kävimme ne läpi huone huoneelta. Aivan liikaa halogeeneja minun makuuni, mutta kohdevaloina ne toki puolustavat paikkaansa. Sähkösuunnittelijamme ehdottama plafondityyppinen loisteputkivalaisin varmaan korvaa muutaman halogeenin. Sähkösuunnitelmastakin on jo yksi luonnos valmiina.

Olohuoneeseen tullee 2×2 upotettu halogeeni kohdevaloksi. Lisäksi tulee varaus kahdelle “kattokruunulle”. Ikkunan viereen tulee upotettu kisko, johon saa halutessaan vaikkapa kasvilamppuja tai kohdevaloja. Kisko on hyvin huomaamaton sellaisenaan ja kaikki valaisimet on siis irrotettavia. Ruokailutilaan tulee vaijerien varaan joku pitkänomainen lamppu. Zeetalla on tähän ihan oma malli (taas halogeeneja), jonka voi toteuttaa mistä materiaalista tahansa ja vaikka askarrella itse.

Pukeutumistilaan Zeetalla on tarjolla peili, jossa on takana halogeeneja ja peilissä “aukkoja”, joista valo tulee. Muuten ihan kiva, mutta halogeenivalo näyttää ihon liian tasaisena, eikä meikistä saa silloin päivänvalon kestävää. Halogeenit myös lämmittävät ainakin 30 cm päähän, eikä meikin teko oikein suju jos naama kiiltelee hiestä. Siis perusidea on peilivalaisimessa hyvä, mutta toteutus täysin pöljä. Miksei samaa ideaa voisi toteuttaa loisteputkien avulla?!

Loisteputkia tulee onneksi kodinhoitohuoneeseen, jossa valot varmaan palavat pisimpään. Sinne myös varataan kattoon pistorasia kasvilamppua varten. Kätevää olisi myös, jos silitysraudan johto tulisi silityspisteeseen ylhäältä päin, eikä ruttaisi aina juuri silitetyn puseron helmaa. Tai sitten haluan langattoman silitysraudan

Saunaan nikkaroimme lauteiden ja paneelien lisäksi myös kattolampun, johon ehkä tulee kuituvaloa. Lauteiden alle tulee myös yleisvaloa, jota tarvitaan paitsi siivoamisessa myös kulkuvalona. Keittiöönkin on suunnitelmassa laitettu nyt satiinilasilla varustettuja halogeeneja, joista en ehkä taida tykätä. Olisi nyt pakko päästä johonkin valaisinliikkeeseen, koska päässä ei ole mitään ideoita. Valaistusteho on tärkeää, mutta myös tunnelma ja ulkonäkö.

Kokonaishinnasta riippuu tuleeko eteiseen ns. valekattoikkunaa. Se vaatii eteisen katon alaslaskemista, mutta antaa ihan taatusti paljon ilmettä. Vaihtoehtona on satiinihalogeenit eli lämpöä ja keltaista valoa…

Eilen ja tänään mietittiin ulko-ovia ja sisäovia. Jetan kautta tulisi laakaovi 81 euron hintaan. No mikä erottaa omakotitalon kerrostalosta? Ovet tietysti. Ei ole pakko ottaa sitä maalarinvalkoista laakaovea, vaan voi ihan oikeasti miettiä voisiko ovi näyttää joltakin.

Ulko-oven väri on vaikea päättää, mutta se on luultavasti joku muu kuin valkoinen. Valkoinen ulko-ovi kuulemma tahriintuu äkkiä ja mustat läikät eivät tietenkään kaunista sisääntuloa. Väri on siis luultavasti talon kattoon sopiva harmaa, mutta ei nyt sentään kai ihan tummanharmaa. Malliksi kuitenkin valittiin Fenestran/Viitapuun H207, jossa on kolme vaakasuuntaista ikkunaa katselukorkeudella. Sivulevikkeeseen saattaa myös tulla ikkuna(t), mutta sitten pystysuuntainen ikkuna ja vaakasuuntaiset oven ikkunat voisivat vähän riidellä. Mielipiteitä otetaan vastaan! Jetan toimitukseen kuulu perinteinen ruutuikkunamalli, mutta se on ihan epäsopiva meille. Muut ulko-ovet ovat ns. parvekkeen ovia ja niissä on ainakin puolilasitus. Keittiössä voisi olla kokolasinenkin: tulee semmoinen ranskalainen fiilis

Tuulikaapin sisäovi on myös levikkeellinen ja voisi minusta olla suurimmaksi osaksi lasia. Näin eteisen avaruus säilyy ja eteisestä myös näkee suoraan ulos sataako vai paistaako. Talon muut sisäovet ovat varmaankin valkoisia. Alakertaan saattaa kustannusten takia tulla sitä tylsää laakaovea, mutta siellä on paljon ovia eivätkä ne voi eripariakaan olla. Yläkertaan haluaisin uritettuja laakaovia. Ei siis perinteistä peiliovea. Italialaisella FerrenoLegnolla on kauniita ovia: Intaglio otto tai Intaglio dieci sopisivat ehkä meille. Heidän sivuiltaan löysin myös liukuoven, malli rolling-prima-bianco. Ehkä oven saa myös sileänä tai Intagliomallisena. Se sopisi makuuhuoneen ja pukeutumishuoneen välille. FerrenoLegnon ovia toimittaa ainakin tamperelainen Avec. Kilsgaardilla on samantyylinen uritettu laakaovi ja plussaa on se, että hinta näkyy nettisivuilla. Voisi kuvitella, että K-raudan kautta tilattu ovi on edullisempi kuin “desing”-liikkeen kautta tilattu, mutta kannattaa silti kysyä.

Kahvojen/painikkeiden pitää olla miellyttävät, käteensopivat ja vaikka kyynärpäällä avattavissa. Joskus kun kädet ovat ihan täynnä, avaan ovia myös kahvikupilla, kirjalla, kauppakassilla ja varpailla… Ei mitenkään ergonomista, mutta saanpahan jumppattua samalla. Älkää huolestuko, pyyhin myös ovenkahvoja pölyjä pyyhkiessäni Meille siis voisi sopia heiluriovet vähän joka huoneen väliin, mutta enköhän nyt pärjää tavallistenkin ovien kanssa. Ovet eivät saa myöskään kolista ja rämistä, jos ikkuna on jossakin auki. En myöskään halua kynnyksiä minnekään ellei ole ihan pakko: siis ulko-oville korkeintaan. (Muista Calle sanoa tästä rakennesuunnittelijalle tai kenelle se nyt kuuluukaan.)

Ulko-oviin tulee tietysti lukot ja vessanoviin. Pienillä lapsilla on joskus tapana linnoittautua vessaan (ai mistä tiedän?!), joten vanhanaikainen kääntökahva voisi sopia vessan oviin. Yläasennossa ovi on siis lukossa ja ala-asennossa toimii tavallisena kahvana. Sellaisen kahvan saa kahvaa rämisyttämällä auki myös toiselta puolelta Voi olla, että nykyään on jo keksitty joku lapsiturvallinen lukko, jota lapsi siis ei saa lukkoon kovin pitkäksi aikaa… Joskus suunnittelimme myös hälytysjärjestelmän asennuttamista, mutta en muista tartuimmeko tarjoukseen ja teimme sopimuksen. Hinta oli muistaakseni jotain 700 euroa ja siihen sisältyi palohälyttimiä, liiketunnistimia sisään ja ulos ja ainakin kahteen ulko-oveen joku magneettihälytin. En tiedä Kirkkonummen rosvotilastoista mitään, mutta jokin perushälytinpaketti ei tunnu liioittelulta, kun kuitenkin joskus olemme pidemmänkin aikaa kotoa pois. Arvotavaraahan (tauluja, desing-juttuja tai antiikkia) meillä ei ole, kun siihen ei rakentamisen jälkeen ole varaa, mutta arvatkaa tykkäänkö silti kovasti vaikkapa meidän häälahja-astioista ja Gardasta ostetusta halpissormuksesta. Ne jos hajoisivat tai varastettaisiin, niin olisi kyllä suru puserossa

Tiistaina siis päätimme nopeasti julkisivun värit. Joo, hosumalla ei hyvää tule, mutta olihan ne värit jo aika selvillä aiemminkin. Kun vertasimme värimalleja vanhaan lupaan, niin ne olivat yllättävän samat! Tosin siellä oli punainen seinä ja meillä ehkä vain terassi on punertava.

Sokkelin väriksi tulee Tikkurilan värikartasta harmaa 569X, puuseinät kermainen 515X, nurkkalaudat, räystäslaudat ja ikkunapuitteet vaalea 619X ja katto tummanharmaa teräs Rautaruukin RR23. Lisäksi tulee terassi ja kaiteet lämpökäsitellystä puusta joko rusehtavampana tai punertavampana, katsotaan sitten myöhemmin mikä sopii parhaiten. Autotalli noudattaa samaa kaavaa. Lopullinen seinän väri päätetään sitten, kun talo on pystyssä ja voidaan tehdä koemaalaus. Nyt tuo vaalea väri on selkeästi tummempi kuin vastasatanut lumi ja toisaalta ei myöskään liian vaalea vihreän nurmen ja havupuiden lähelle.

Kävin taas kerran kunnantoimistossa. Tällä kertaa piti käydä liimaamassa värilaput koodeineen rakennuslupakuviin - ei kuulemma riitä kirjallisesti mainitut saatikka niitten lisääminen myöhemmin. No nyt on värit sinne merkitty, eri asia sitten onko nämä värit ne mitä seiniin tulee loppujen lopuksi.

Samalla tiedustelin tarkastajalta tarvitseeko aidan tekemiseen kasvimaan lähelle jotain lupaa. Ei kuulemma tarvitse haja-asutusalueella kunhan ei häiritse tienhoitoa. No ei me sitä muutenkaan tiehen kiinni ajateltu laittaa.

Tarkastaja lupaili että jo ensi viikolla hän ehtisi käsittelemään lupa, joten hyvällä tuurilla meillä on lupa myönnettynä jo maanantaina 2.7. Siitä sitten pitää odottaa lain vaatimat 14pv, ennen töiden aloittamista, mutta koska talo tulee samaan paikkaan kuin vanhassa luvassa oli tarkastajakin sitä mieltä, että työt voidaan aloittaa heti jo luvan saannin jälkeen.

Alkuun tämä tarkastaja vaikutti hieman vastahankaiselta, mutta pikkuhiljaa on muuttunut ystävällisemmäksi. Ehkäpä hänelläkin jo kesäloma kohta häämöttää

Tontti siis on rinnetontti. Ei kovin loiva, mutta ei nyt mitenkään jyrkkäkään. Yläosa on 35 metrin korkeudella ja alhaalla ollaan muistaakseni 20-25 metrissä. Talon mallia siis lähdettiin tosissaan miettimään tontin löydyttyä. Olimme tosin jo aiemmin miettineet, että kellari olisi kätevä romujen piilotuspaikka /askartelutila

Tutkailimme pitkään valmiita talomalleja, mutta eipä löytynyt mieleistä. Varsinkin makuuhuoneet olivat monissa todella pieniä: aivan kuin kaksi ihmistä hengittäisi yön aikana vähemmän happea kuin muuna aikana päivästä. Ja makuuhuoneeseen pitää sängynlisäksi mahtua yöpöydät, penkki päiväpeitolle ja tyynyille, nojatuoli ja vieläpä vauvan sänky. Ilmeisesti tyyppitalojen suunnittelijat eivät lisäänny, eivät lue, eivät petaa petiään… Olohuoneisiin taas ei välttämättä mahtunut kuin sohva, tv-taso ja korkeintaan 2 nojatuolia. Meille tulee edellisten lisäksi myös kirjahylly(jä), astiastoille vitriinejä ja paljon kukkia/viherkasveja. Kissatkin haluavat oma olokolon ikkunan läheltä. Ja tietysti se avaruuden tunne: jos pieni huone korkeudestaan huolimatta on täynnä huonekaluja, se ei vaikuta enää kovin avaralta. Lisäksi olisi kiva, jos huolella valittu olohuoneen matto myös näkyisi huonekalujen alta, eikä vain hautautuisi sohvapöydän alle.

Kodinhoitohuoneet oli monesti sijoitettu saunan yhteyteen läpikulkuhuoneiksi ja olivat lähinnä komeron kokoisia. Niin, samalla kun istuu saunassa, voi miettiä keskeneräisiä kotiaskareita. Ja toinen saunoja voikin vaikka vetää lakanoita tai silittää sillä aikaa, kun odottaa vuoroaan suihkuun Kodinhoitohuoneeseen tarvitsemme tilaa ompelulle ja taimikasvatukselle. Siksi halusimme kunnollisen kokoisen khh:n ja aurinkoinen ikkuna oli tietysti ykkösvaatimus. Isoissakin tyyppitaloissa tuntui olevan vaatekaappeja joka huoneessa. Me taas halusimme vaatehuoneita, sillä kaapeissa ei mikään tunnu pysyvän järjestyksessä ja hyllytkin ovat aina väärän kokoisia. Lisäksi komerorivi huoneessa ei mitenkään kaunista tilaa ellei halua erityisesti panostaa ovimateriaaliin. Budjettiinkin tulee väljyyttä, kun ei tarvitse miettiä laittaako liukuoven vai tavallisen, puuta vai lasia. (Tylsä mdf karsiutuu tietysti ulkonäkönsä puolesta, vaikka edullinen olisikin.)

Mietimme tarkoin arkielämäämme ja sitä mihin haluamme tilaa ja avaruuden tunnetta. Olisimme tietysti halunneet tilaa ja avaruutta joka huoneeseen! Mutta totesimme sitten, että keittiössä, olohuoneessa ja makuuhuoneessa vietämme suurimman osan elämästämme. (Ja puutarhassa, mutta siitä lisää puutarhaosiossa.) Niinpä niistä tehtiin isohkot ja olohuoneeseen tulee vielä korkeaa tilaa. Pitkään mietittiin halutaanko luonnonvaloa kylpyhuoneisiin ja nyt näyttää siltä että luonnonvaloa ei tule yhteenkään kylpyhuoneeseen tai wc-tilaan! Se voi jossain vaiheessa kaduttaa, mutta katsotaan nyt, saadaanko edes lasitiiltä jonnekin katonrajaan, ettei tule pilkkopimeitä kuutioita. Valaistuksen avulla on tässä vaiheessa tarkoitus ratkaista ikkunattomien huoneiden viihtyisyys.

Tässä vähän listaa asioista, joita yritimme pitää mielessä suunnittelun aikana:

• esteetön talo: tilavat kulkureitit, tarpeeksi suuret ovet, tilavat kylpytilat ja wc:t, ei eritasossa olevia huoneita eli ei tarpeettomia portaita. Lisäksi portaiden kohdalle voi tulevaisuudessa jopa asentaa ns. porrashissin, jos liikuntarajoitteisuus sitä vaatii.
• moderni ja ajaton talo, ei perinnetaloon viittaavia koristeluja (punainen tupa + perunamaa olisi kauhistus)
• valoa joka suunnalta, koska valo auttaa ihmistä elämään luonnon rytmin mukaan
• tilaa harrastuksille
• tilaa keittiöön
• leivinuuni ja takka
• toimiva ja tehokas eteinen
• helposti siivottavat huoneet
• helposti pestävät ikkunat

Pitkän soutamisen ja huopaamisen jälkeen päädyimme nykyiseen malliin (Piirustukset-osio). Käytännössä sitten varmasti huomaa mikä meni metsään, mutta kaikenkaikkiaan pohja tuntuu nyt toimivalta.

Syksyllä 2006 kyllästyimme alakerran tupakoitsijaan niin perusteellisesti, että päätimme päästä hänestä eroon. No laillisia keinoja ei siinä vaiheessa tullut mieleen, joten totesimme, että muutetaan itse pois. (Muita syitä oli oman pihan puute, kuumuus, keittiön ulkonäkö, lisäkomeroiden tarve, puhtaamman hengitysilman tarve ja lisähuoneiden tarve joskus tulevaisuudessa.)

Ehdimme jo sopia Perkkaan asuntomme myynnistä ennen kuin sopivaa tonttia löytyi. Tämä oli hieman hermoja raastavaa aikaa, koska ei ollut mitään hajua missä asuisimme keväällä 2007. Loka-marraskuussa kävimme ajelemassa Kirkkonummella ja Vihdissä. Totesimme Vihdin olevan liian kaukana ja bussimatka sieltä joka päivä Helsinkiin ei yhtään houkuttanut. Pian myös päätimme, että valmiin talon ja tontin sijaan kannattaa rakentaa itse. Hinnat isoille puutarhallisille taloille olivat 280000 ja 480000 euron välillä. Niihin olisi lisäksi pitänyt remontoida yhtä ja toista ja sijainti ei oikein miellyttänyt edullisimpien kohdalla. Myös tilajako oli monessa aivan käsittämätön. Kuinka ihmiset suostuvat asumaan niin pienissä ja ahtaissa huoneissa? Ilmeisesti heillä on vähintään kesämökki tai vene, jonne pääsevät ahtautta pakoon. Mutta kun me haluamme viihtyä kotona.

Kirkkonummi alkoi vaikuttaa parhaalta vaihtoehdolta. Kallen työpaikka olisi lähellä ja Leena pääsisi junalla suoraan Helsinkiin. Niin kauan kuin sinne nyt tarvitsee kulkea. (Tiedättehän nämä yliopiston “virat”, jotka ovat lyhyitä ja huonosti palkattuja. Muutosta odotellessa siis kotiäitiys on varsin houkutteleva vaihtoehto.) Katselimme sekä radan etelä- että pohjoispuolelta myytäviä tontteja. Niitä ei ollut ihan mahdottomasti tarjolla sopuhintaan. Haaveena oli tietysti mahdollisimman suuri tontti, jotta naapurin seinä ei näy heti olohuoneen ikkunasta ja jotta kesällä voisi ottaa aurinkoa tarvitsematta pelätä puskassa lymyävää kylähullua. Joskus olen miettinyt podenko ahtaanpaikankammoa, kun pitää olla tilaa ympärillä, mutta ehkä kuitenkin ego on vaan niin suuri ettei se mahdu maitopurkkiin…

Vakavasti harkitsimme erästä todella edulliseltä vaikuttavaa 0,5 ha tonttia, josta olisi ollut huikeat näkymät peltojen ylitse. Lähitielle oli kuitenkin tulossa kuorma-autoliikennettä ja mahdollisesti toinen talo aivan kivenheiton päähän. Ehkä se jollekin olisi ollut aivan unelmatontti, mutta kaipasimme vielä lisää etäisyyttä lähitaloihin. Gesterbystä vihdoin löytyi HYVIN kiinnostava tontti. Ainoana miinuksena tuntui olevan pohjoiseen päin kallistuva rinne (jep, olin huolissani miten kaikki etukäteen valitsemani kasvit viihtyisivät). Mutta koska pääsimme hinnasta sopuun ja naapurit vaikuttivat mukavilta ja olivat riittävän etäisyyden päässä, niin tontista tuli meidän tontti.

Tässä vielä kuvia marraskuulta, kun kävimme katsomassa tonttia ensimmäisiä kertoja.
(Kohta tulee kuvat.)