Raksaploki

Nyt kun vielä muistan, niin laitan tänne listan niistä kasveista, joista voi saada äitiltä taimen/pistokkaan/siemeniä.

Siperianhernepensas
Unkarinsyreeni
Pihlaja-angervo (kukinnot ruskeat kukinnan jälkeen)
Töyhtöangervo (varjoon, ei lähelle puita)
Palsamipihta (vaatii ison tilan)
Joku tatar joka viihtyy puidenkin välissä (röyhytatartakin on, mutta puska on liian pieni jaettavaksi)
Keltapeippi (maanpeittokasviksi)
Jalopähkämö (violetti kukka)
Väriminttu (leviää)
Akilleija (siemeniä)
Tuoksuvatukka

Omalla kasvimaalla on :

Kevätvuohenjuuri
Maa-artisokka
Viherminttu
Piparminttu
Ruohosipuli
Suikeroalpi
Hapan puutarhavadelma
Joku sinisenä kukkiva 70 cm korkea puska
Ohdakkeen näköinen lehti ja kukka ilman piikkejä (ei kovin nätti)

Luonnonvaraisia koristeellisia kasveja löytyy tontilta jonkin verran ja niitä haluan säilyttää:

Keväinen linnunherne
Hiidenvirna
Puna-ailakki tai joku muu vastaava:

Kotkansiipi/Hiirenporras
Sananjalka
Metsäimarre
Kallioimarre
Lemmikki
Nurmitädyke

Tiistaina siis päätimme nopeasti julkisivun värit. Joo, hosumalla ei hyvää tule, mutta olihan ne värit jo aika selvillä aiemminkin. Kun vertasimme värimalleja vanhaan lupaan, niin ne olivat yllättävän samat! Tosin siellä oli punainen seinä ja meillä ehkä vain terassi on punertava.

Sokkelin väriksi tulee Tikkurilan värikartasta harmaa 569X, puuseinät kermainen 515X, nurkkalaudat, räystäslaudat ja ikkunapuitteet vaalea 619X ja katto tummanharmaa teräs Rautaruukin RR23. Lisäksi tulee terassi ja kaiteet lämpökäsitellystä puusta joko rusehtavampana tai punertavampana, katsotaan sitten myöhemmin mikä sopii parhaiten. Autotalli noudattaa samaa kaavaa. Lopullinen seinän väri päätetään sitten, kun talo on pystyssä ja voidaan tehdä koemaalaus. Nyt tuo vaalea väri on selkeästi tummempi kuin vastasatanut lumi ja toisaalta ei myöskään liian vaalea vihreän nurmen ja havupuiden lähelle.

Tässä tulevan talon pohjakuvia.

Yläkerta:

Kellari:

Kävin taas kerran kunnantoimistossa. Tällä kertaa piti käydä liimaamassa värilaput koodeineen rakennuslupakuviin - ei kuulemma riitä kirjallisesti mainitut saatikka niitten lisääminen myöhemmin. No nyt on värit sinne merkitty, eri asia sitten onko nämä värit ne mitä seiniin tulee loppujen lopuksi.

Samalla tiedustelin tarkastajalta tarvitseeko aidan tekemiseen kasvimaan lähelle jotain lupaa. Ei kuulemma tarvitse haja-asutusalueella kunhan ei häiritse tienhoitoa. No ei me sitä muutenkaan tiehen kiinni ajateltu laittaa.

Tarkastaja lupaili että jo ensi viikolla hän ehtisi käsittelemään lupa, joten hyvällä tuurilla meillä on lupa myönnettynä jo maanantaina 2.7. Siitä sitten pitää odottaa lain vaatimat 14pv, ennen töiden aloittamista, mutta koska talo tulee samaan paikkaan kuin vanhassa luvassa oli tarkastajakin sitä mieltä, että työt voidaan aloittaa heti jo luvan saannin jälkeen.

Alkuun tämä tarkastaja vaikutti hieman vastahankaiselta, mutta pikkuhiljaa on muuttunut ystävällisemmäksi. Ehkäpä hänelläkin jo kesäloma kohta häämöttää

Lauantaina 16.6. käytiin taas tontilla ja Calle kaatoi tontin alaosasta erinäisen määrän lehtipuita. Minä tein oksista kasaa ja yhdessä pinosimme taas metrin pätkiä kasaan. Muutamat paksummat Calle sahasi heti takkapuun kokoiseksi ja minä pääsin kokeilemaan uutta Fiskarsin halkaisukirvestä. Valmista halkoa tuli ainakin puoli mottia! Aikaa kului koko urakassa viitisen tuntia ja sen kyllä huomasi käsissä ja keskivartalossa. Ei muuten tarvitse ostaa kuntosalikorttia, kun tekemistä riittää ihan omalla pihalla (Tosin työttömyyskausien ajaksi olen ajatellut jos minkä yrityksen perustamista ja koska K-nummella ei ole kunnon kuntosalia, niin voisin pistää semmoisen pystyyn.)

Suunnittelimme nykyisen oksakasan paikalle kasvihuonetta. Kunhan saamme vielä muutaman pajun/tuomen/haavan/lepän nurin, niin valoa pitäisi tulla tarpeeksi kasvimaalle. Nyt keskellä kiemurtelee pieni ojantapainen, johon pitää laittaa salaojaputkea ja ehkä hieman hiekkaa. Kunhan maa on möyritty ja kannot kiskottu pois, niin tilaamme aukkoon Kekkilältä kuorman tai pari kunnon multaa ja saamme aloitettua kasvimaan laiton. Ehkä maa on kylvökunnossa jo ensi vuonna, niin ei tarvitse enää pitää Yliopiston kautta hankittua palstaa

Suunnittelin jo alarinteeseen pientä aitaa ja porttia, jotta kasvimaan herkut saavat olla rauhassa ja että kompostikasa ei näy rumasti tielle. Aitaa varten täytyy ilmeisesti pyytää lupa rajanaapurilta ja pitää myös näyttää miltä uusi aita näyttäisi. Täytyy siis aloittaa suunnittelu, koska nyt olisi jo hyvää aikaa rakentaa sitä. Vaakalauta näyttää hevoshaalta, joten ei ainakaan semmoista. Ei myöskään tiivistä pystylauta-aitaa, kun se näyttää liikaa 1800-luvun lopun puukaupunkiaidalta. Ehkä jotain valkoista pystylautaa parin sentin raoilla ja joku kiva koriste. Ei liian krumeluurista, vaan moderni ja ajaton. Koko aita voisi olla melko matala, mutta ei kuitenkaan aitajuksuun houkuteleva. Portti täytyy olla leveä, että pääsee tuomaan traktorilla multaa. Portin sisäpuolelle voisin laittaa erilaisia syreenejä, esim. valkoista Madame Lemoinea ja tavallista/nuokkuvaa eri aikaan kukkivaa syreeniä. Jotain oikein tummaa violettia syreeniä (Unkarin syreeni) voisi myös laittaa, vaikka valkoinen aita ja lila syreeni tuokin mieleen mummon puutarhan. Vaaleanpunaisista voisi valita puistosyreeni Julian tai aivan ihanaa Tinkerbelleä, mutta en ole nähnyt sitä suomalaisissa taimostoissa. Ehkä karmiinin punainen Isabella (syringa royalty) voisi olla kiva kokeiltava. Pääasia että on eri aikaan kukkivia ja tuoksuvia lajeja.

Kaivossa oleva vesi oli sameata, mutta kasveille se ainakin on loistavaa kasteluvettä. Kaivoon pitää vaan hankkia pieni sähköpumppu tai sitten söpö käsipumppu. Ehkä kaivo kuitenkin olisi hyvä tyhjentää ja pestä, mutta katsotaan nyt missä vaiheessa sen jaksaa tehdä. Varsinaisen juomavesikaivon malliakaan ei olla päätetty. Porakaivossa voi olla radonia ja rengaskaivoon valuu pintavedet, kuten nykyiseenkin kaivoon.

Kuvia kasvimaan paikasta:

Oksakasan tilalle tullee jossakin vaiheessa kasvihuone.

Tässä näkymä kasvimaan paikalta taloa kohti. Puskia riittää tuossakin välissä.

Tontti siis on rinnetontti. Ei kovin loiva, mutta ei nyt mitenkään jyrkkäkään. Yläosa on 35 metrin korkeudella ja alhaalla ollaan muistaakseni 20-25 metrissä. Talon mallia siis lähdettiin tosissaan miettimään tontin löydyttyä. Olimme tosin jo aiemmin miettineet, että kellari olisi kätevä romujen piilotuspaikka /askartelutila

Tutkailimme pitkään valmiita talomalleja, mutta eipä löytynyt mieleistä. Varsinkin makuuhuoneet olivat monissa todella pieniä: aivan kuin kaksi ihmistä hengittäisi yön aikana vähemmän happea kuin muuna aikana päivästä. Ja makuuhuoneeseen pitää sängynlisäksi mahtua yöpöydät, penkki päiväpeitolle ja tyynyille, nojatuoli ja vieläpä vauvan sänky. Ilmeisesti tyyppitalojen suunnittelijat eivät lisäänny, eivät lue, eivät petaa petiään… Olohuoneisiin taas ei välttämättä mahtunut kuin sohva, tv-taso ja korkeintaan 2 nojatuolia. Meille tulee edellisten lisäksi myös kirjahylly(jä), astiastoille vitriinejä ja paljon kukkia/viherkasveja. Kissatkin haluavat oma olokolon ikkunan läheltä. Ja tietysti se avaruuden tunne: jos pieni huone korkeudestaan huolimatta on täynnä huonekaluja, se ei vaikuta enää kovin avaralta. Lisäksi olisi kiva, jos huolella valittu olohuoneen matto myös näkyisi huonekalujen alta, eikä vain hautautuisi sohvapöydän alle.

Kodinhoitohuoneet oli monesti sijoitettu saunan yhteyteen läpikulkuhuoneiksi ja olivat lähinnä komeron kokoisia. Niin, samalla kun istuu saunassa, voi miettiä keskeneräisiä kotiaskareita. Ja toinen saunoja voikin vaikka vetää lakanoita tai silittää sillä aikaa, kun odottaa vuoroaan suihkuun Kodinhoitohuoneeseen tarvitsemme tilaa ompelulle ja taimikasvatukselle. Siksi halusimme kunnollisen kokoisen khh:n ja aurinkoinen ikkuna oli tietysti ykkösvaatimus. Isoissakin tyyppitaloissa tuntui olevan vaatekaappeja joka huoneessa. Me taas halusimme vaatehuoneita, sillä kaapeissa ei mikään tunnu pysyvän järjestyksessä ja hyllytkin ovat aina väärän kokoisia. Lisäksi komerorivi huoneessa ei mitenkään kaunista tilaa ellei halua erityisesti panostaa ovimateriaaliin. Budjettiinkin tulee väljyyttä, kun ei tarvitse miettiä laittaako liukuoven vai tavallisen, puuta vai lasia. (Tylsä mdf karsiutuu tietysti ulkonäkönsä puolesta, vaikka edullinen olisikin.)

Mietimme tarkoin arkielämäämme ja sitä mihin haluamme tilaa ja avaruuden tunnetta. Olisimme tietysti halunneet tilaa ja avaruutta joka huoneeseen! Mutta totesimme sitten, että keittiössä, olohuoneessa ja makuuhuoneessa vietämme suurimman osan elämästämme. (Ja puutarhassa, mutta siitä lisää puutarhaosiossa.) Niinpä niistä tehtiin isohkot ja olohuoneeseen tulee vielä korkeaa tilaa. Pitkään mietittiin halutaanko luonnonvaloa kylpyhuoneisiin ja nyt näyttää siltä että luonnonvaloa ei tule yhteenkään kylpyhuoneeseen tai wc-tilaan! Se voi jossain vaiheessa kaduttaa, mutta katsotaan nyt, saadaanko edes lasitiiltä jonnekin katonrajaan, ettei tule pilkkopimeitä kuutioita. Valaistuksen avulla on tässä vaiheessa tarkoitus ratkaista ikkunattomien huoneiden viihtyisyys.

Tässä vähän listaa asioista, joita yritimme pitää mielessä suunnittelun aikana:

• esteetön talo: tilavat kulkureitit, tarpeeksi suuret ovet, tilavat kylpytilat ja wc:t, ei eritasossa olevia huoneita eli ei tarpeettomia portaita. Lisäksi portaiden kohdalle voi tulevaisuudessa jopa asentaa ns. porrashissin, jos liikuntarajoitteisuus sitä vaatii.
• moderni ja ajaton talo, ei perinnetaloon viittaavia koristeluja (punainen tupa + perunamaa olisi kauhistus)
• valoa joka suunnalta, koska valo auttaa ihmistä elämään luonnon rytmin mukaan
• tilaa harrastuksille
• tilaa keittiöön
• leivinuuni ja takka
• toimiva ja tehokas eteinen
• helposti siivottavat huoneet
• helposti pestävät ikkunat

Pitkän soutamisen ja huopaamisen jälkeen päädyimme nykyiseen malliin (Piirustukset-osio). Käytännössä sitten varmasti huomaa mikä meni metsään, mutta kaikenkaikkiaan pohja tuntuu nyt toimivalta.

Kuoppaa on jo kaivettu ja soraa laitettu viime viikon aikana. Rinteestä löytyi vankkaa kalliota, jonka päälle voisi rakentaa vaikka koko talon. Emme nyt kuitenkaan halua talon länsi/luoteisseinää ihan kiinni naapurin tonttiin, koska olen suunnitellut sinne aurinkoista terassia ja vaikka kuinka paljon juuri aurinkoisen paikan pansaita ja puita ja perennoita. Eli luultavasti osa talosta tulee kallion päälle ja osa sitten ilmeisesti heiluu ilmassa

Oksakasat tuhottiin jollakin slippurilla ja mössö menee täytemaaksi johonkin kohti. Lisää täytemaata saanemme edullisesti lähityömailta, joissa maata on liikaa. Kätevää vaihtoa! Kunhan tulee hyvää soraa ettei mitään säteilevää ja saastunutta maa-ainesta.

Tässä vähän kuvia joka suunnalta:

Syksyllä 2006 kyllästyimme alakerran tupakoitsijaan niin perusteellisesti, että päätimme päästä hänestä eroon. No laillisia keinoja ei siinä vaiheessa tullut mieleen, joten totesimme, että muutetaan itse pois. (Muita syitä oli oman pihan puute, kuumuus, keittiön ulkonäkö, lisäkomeroiden tarve, puhtaamman hengitysilman tarve ja lisähuoneiden tarve joskus tulevaisuudessa.)

Ehdimme jo sopia Perkkaan asuntomme myynnistä ennen kuin sopivaa tonttia löytyi. Tämä oli hieman hermoja raastavaa aikaa, koska ei ollut mitään hajua missä asuisimme keväällä 2007. Loka-marraskuussa kävimme ajelemassa Kirkkonummella ja Vihdissä. Totesimme Vihdin olevan liian kaukana ja bussimatka sieltä joka päivä Helsinkiin ei yhtään houkuttanut. Pian myös päätimme, että valmiin talon ja tontin sijaan kannattaa rakentaa itse. Hinnat isoille puutarhallisille taloille olivat 280000 ja 480000 euron välillä. Niihin olisi lisäksi pitänyt remontoida yhtä ja toista ja sijainti ei oikein miellyttänyt edullisimpien kohdalla. Myös tilajako oli monessa aivan käsittämätön. Kuinka ihmiset suostuvat asumaan niin pienissä ja ahtaissa huoneissa? Ilmeisesti heillä on vähintään kesämökki tai vene, jonne pääsevät ahtautta pakoon. Mutta kun me haluamme viihtyä kotona.

Kirkkonummi alkoi vaikuttaa parhaalta vaihtoehdolta. Kallen työpaikka olisi lähellä ja Leena pääsisi junalla suoraan Helsinkiin. Niin kauan kuin sinne nyt tarvitsee kulkea. (Tiedättehän nämä yliopiston “virat”, jotka ovat lyhyitä ja huonosti palkattuja. Muutosta odotellessa siis kotiäitiys on varsin houkutteleva vaihtoehto.) Katselimme sekä radan etelä- että pohjoispuolelta myytäviä tontteja. Niitä ei ollut ihan mahdottomasti tarjolla sopuhintaan. Haaveena oli tietysti mahdollisimman suuri tontti, jotta naapurin seinä ei näy heti olohuoneen ikkunasta ja jotta kesällä voisi ottaa aurinkoa tarvitsematta pelätä puskassa lymyävää kylähullua. Joskus olen miettinyt podenko ahtaanpaikankammoa, kun pitää olla tilaa ympärillä, mutta ehkä kuitenkin ego on vaan niin suuri ettei se mahdu maitopurkkiin…

Vakavasti harkitsimme erästä todella edulliseltä vaikuttavaa 0,5 ha tonttia, josta olisi ollut huikeat näkymät peltojen ylitse. Lähitielle oli kuitenkin tulossa kuorma-autoliikennettä ja mahdollisesti toinen talo aivan kivenheiton päähän. Ehkä se jollekin olisi ollut aivan unelmatontti, mutta kaipasimme vielä lisää etäisyyttä lähitaloihin. Gesterbystä vihdoin löytyi HYVIN kiinnostava tontti. Ainoana miinuksena tuntui olevan pohjoiseen päin kallistuva rinne (jep, olin huolissani miten kaikki etukäteen valitsemani kasvit viihtyisivät). Mutta koska pääsimme hinnasta sopuun ja naapurit vaikuttivat mukavilta ja olivat riittävän etäisyyden päässä, niin tontista tuli meidän tontti.

Tässä vielä kuvia marraskuulta, kun kävimme katsomassa tonttia ensimmäisiä kertoja.
(Kohta tulee kuvat.)

Kirjoitanpa nyt kun vielä muista, että ei lammikkoa pihalle, ennen kuin kaikki lapset (omat ja naapurin) osaavat uida. Lööpissä luki, että taas oli joku pikkutyttö hukkunut pihalampeen. Miksi ihmiset ei aitaa niitä lätäköitään?? Voin ihan hyvin olla ilman lampea ainakin seuraavat 10 vuotta: hyttysiäkin siinä vaan kehittyisi… Ostimme tosin jo keväällä käytetyn pienen suihkuallaskaivon eli tarkemmin sanoen 10 litran ämpärin, johon voi asentaa kolme erilaista ruiskupäätä. Se on nyt Humppilassa koekäytössä ja hyvinhän se siellä toimii. Toivottavasti Rolle-pentu ei tajua iskeä hampaitaan siihen…

Mutta siis pihallahan pitää olla vesielementti, jotta energiat pysyy tasapainossa, joten toi ruiskuhärveli saa riittää. Ja se on helppo sijoittaa minne vaan, kun ei tarvitse kuin sen ämpärin kokoisen kuopan. Olikohan oikeaoppinen paikka pihan länsi- vai lounaisnurkka? Missä mun feng shui -kirja on?…

Puutöitä riittää! Veistolla emme kuitenkaan aloittaneet, vaan ihan kaadettujen runkojen pilkkomisella metrin pätkiksi. Niistä saa oivia takkapuita, kunhan saadaan takka pystyyn. Ja piippu. Ja talo.

Osa rungoista meni sahatavaraksi (puiden kaataja kävi hakemassa rungot viikolla 23), mutta aika paljon oli lahovikaista tai muuten epäkelpoja puita, joten nyt riittää polttopuita. Naapurikin jo ehti kysellä liikenisikö heille osa. Sunnuntaina 10.6. olimme muutaman tunnin tontilla: Kalle sahasi ja minä istuin autossa lukemassa kirjaa, kun ei tullut korvatulppia mukaan. Autoin sitten pöllien siirtelemisessä, kun saha hiljeni. On muuten aika painava sellainen metrin pätkä ja halkaisijaltaan 30 senttinen pölli. Hyvä kun olen käynyt salilla talven aikana. (No en sitä kyllä yksin saanut liikahtamaankaan.) Pitäisi löytää nyt joku paikka tontilta näille pölleille. Sen pitäisi olla poissa koneiden tieltä, kuiva, ilman pitäisi kiertää, ja vielä piilossa, ettei kukaan vie ouita mökilleen. Tai ihan sama jos vie, eipähän tarvitse miettiä mihin aloittaisi halkopinon kasaamisen. Se vasta tilaa vie. Tulisi nyt lupa, niin saisimme edes autotallin puuvarastoineen pystyyn!

Kallen saha on tylsä ´+hyu (Werneri näppäimistöllä) ja se tarvitsisi uuden terän. Semmoinen teroituspuikko olisi kanssa kiva. Muistan lapsuudesta, kun pappa aina teroitteli keittiön pöydän vieressä sahan teriä metsätyöpäivän jälkeen. Sitten oli taas aamuksi terävä terä. Mutta ilmeisesti terää piti teroittaa myös lounastauolla, jos metsässä meni koko päivä. Että ei mikään ihme, jos meillä on tylsä terä, kun sitä ei ole koko keväänä teroitettu!